Rungon villoitus ja yläpohjan tuulensuojalevyjen asennus
Nyt kun laatta on jo lähtenyt kuivumaan, on vuorossa yrittää saada lämpö pysymään talon sisällä, eli rungon ja yläpohjan villoitus seuraavaksi. Muutama muu vaihe pitänee hoitaa välillä, että tämä onnistuisi.
Yläpohja on tällä hetkellä pelkästään kantavilla rakenteilla sekä huopakatteen aluslevyillä (OSB 18mm), ja sen alle on tulossa min.100mm tuuletusväli. Tuuletusväli syntyy, kun asennetaan yläpohjan tuulensuojalevyt rimojen varaan, jotka on kiinnitetty ristikoiden kylkeen niin, että muodostuu se vähintään 100mm väli.
Koska kyseessä on vino sisäkatto samalla kaltevuudella kuin vesikatto, on kyseinen tuulensuojakerros oltava koko yläpohjan osalle, toisin kuin tasaisilla sisäkatoilla, missä kyseinen levy yleensä on vain räystäällä ja toimii tuulenohjaajana. Eli tässä tapauksessa kiinnitin rimoja ristikoiden kylkeen niin, että riman alareuna oli 110mm kattolevyä alempana. Koska telineistä ei saa kovin pitkälle ylös tehtyä kerralla, oli järkevintä pätkittää rimat lyhyimpiin osiin.
Tuulensuojalevynä käytin 12mm paksua tuulensuojalevyä (huokoinen puukuitulevy). Koska ristikkojako on k900 jaolla ja levyt 1200x2700mm, on järkevintä sahata levyt poikittain kolmeen osaan, jolloin levystä ei juurikaan jää hukkapaloja. Pienempiä paloja on myös helpompi käsitellä, ja mahdollisia muutoksia mitoissa saa paremmin huomioitua.
Asensin kyseiset levyt koko talon yläpohjan alueelle, ja tiivistin uretaanivaahdolla mahdollisia rakoja, sekä liitokset räystäällä sekä harjalla. Harjalla on harjan suuntainen kanava kyseisten levyjen yläpuolella joka mahdollistaa tuuletuksen. Tärkeää on, että harjalla on harjan suuntainen tuuletus joka ulottuu ulkoilmaan asti. Vain tällöin on toimiva yläpohjan tuuletus. Eli räystäällä ilma tulee sisään, lämpöjohtumisesta ilma lämpenee ja nousee ylös harjaan päin, harjalla tuuletus ulos. Kyseinen ilmavirta kuivattaa mahdollisen kosteuden mikä ilmatilassa on tiivistynyt.
Merkkasin levyihin kaikki läpivientien paikat (IV-jäteilma, Radon ja Viemärin tuuletus), jotta muistan missä ne ovat.
Nyt kun levyt oli paikoillaan alkoi lämpö pysyä talossa jo huomattavasti paremmin.
Seuraavaksi oli sitten vuorossa runkotilan villoitus. Eli pystyrungon (48x198) tolppien välit. Sisäpuolen lisäkoolaukseen tulee vielä 50mm villaa, mutta tämä tapahtuu myöhemmin.
Villan tehtävä on eristää, ja tämä tapahtuu kun villan rakenteeseen jää ilmaloukkuja, jossa ilma pysyy paikoillaan. Villan tehtävä on siis pitää ilmaa paikallaan. Ja jotta ilma pysyisi paikallaan, on tärkeää että molemmin puolin on ilmatiivis kerros. Ulkopuolella tätä tehtävää hoitaa tuulensuojalevy, ja sisäpuolella ilmansulkupaperi/höyrynsulkumuovi. Tärkeää villoittamisessa on varmistaa, että täytetään koko väli mahdollisimman hyvin villalla, ja vältetään ettei jää rakoja joko villapalojen väleihin taikka villan ja rungon väliin.
Villapalat sahataan aina hieman isommaksi kuin aukko mihin villa on menossa, tämä jotta varmistetaan ettei jää rakoja. Liian isoja paloja on toisaalta hankalaa asentaa ja ne tahtoo mennä reunoista kasaan kun ottavat kiinni runkoon niin paljon että ulkopuolen nurkat jää tyhjiksi.
Nyt pääsin siis kokeilemaan Villaleikkuria BW 1.0 kunnolla, koska leikattavia paloja on paljon. Kuten edellisen postauksen kommentissa jo mainitsin, niin villapaloja ei kannata juuri koskaan leikata pituussuunnassa. Tämä, koska silloin jää paljon hukkapaloja, ja on huomattavasti hankalampi leikata. Myös vaihtelut tolppavälissä on helpompi ottaa huomioon kun kyseessä pienempiä paloja. Tällaisia vaihteluita on puutalossa aina, koska kyseessä on puu. Puu elää ja siinä on sisäisiä jännityksiä. Tämä tarkoittaa, että tolppa saattaa olla hieman kiero (propelleri) tai kaareva. Tästä syystä joutuu myös villoittamisessa mitata välit sekä rungon ulkopinnasta että sisäpinnasta (eroa voi olla 198mm tolpassa jopa 10-15mm pahimmissa tapauksissa).
Eli kun itse villoitan, aloitan aina suurimmilla leikattavilla paloilla, ja leikkaan poikittain villalevyä niin monta kyseistä palaa kun siitä saa. Jäljellä oleva pala sopii sitten sellaisenaan perusväliin. Suoraan paketista otettuja villapaloja sopii siis vain perus k600 tolppaväleihin. Näin kun etenee, niin hukkapaloja ei juurikaan synny.
Ihan pieniä (alle 4cm) välejä ei kannata villoittaa, koska et voi mitenkään olla varma miten se villapala sinne menee, kun ei käsikään mahdu väliin. Niihin laitoin uretaanivaahtoa. Tässäkin pitää olla tarkkana että koko väli täyttyy, joten yleensä kannattaa ensin vaahdottaa vain takaosa, ja antaa sen turvota, ennen kuin täyttää loput.
Pienet välit kun villoitetaan (5-10cm), olen huomannut että villaveitsellä saa hyvin autettua villapalaa paikoilleen. Eli liu'utetaan veistä villan ja puun väliin, jolloin villa liukuu paremmin loppuun asti.
Villaa ei myöskään kannata survoa enemmän kuin mitä siihen teoriassa on tilaa. Esim. pienissä väleissa saa villan puristettua kasaan niin, että mahtuisi vaikka 3 kertaa 100mm, vaikka tilaa on vain 200. Tälloin villassa on siis vähemmän tilaa ilmalle, ja näin eristää huonommin.
Kun yhtä seinää oli villoitettu, asensin siihen höyrynsulun valmiiksi, jottei ilman kosteus tai laatasta tuleva kosteus menisi villaan.
Nyt kun seinät on villoitettu on vuorossa valmistelut puhallusvillalle. Tämä tarkoittaa yläpohjahöyrynsulkumuovin asentamista ristikoiden alapintaan ja koolauksien asentamista sen alapuolelle, jotka ottaa tulevan villan painoa vastaan ja pitää sen paikallaan. Yläpohjan villoitus tulee tapahtumaan ns. ontelopuhalluksena, eli tehdään reikä muoviin josta letkulla mennään sisään.
Nyt kun villat on paikoillaan, oli lattiat niin tyhjät että sain lattian sementtiliiman hiottua pois. Tämä on yksi lattiavalun jälkihoitovaihe. Eli hiotaan pois pinnalle jäänyt sementtiliima. Tämä edistää lattian nopeampaa kuivumista, sekä varmistaa tulevien esim. vesieristeiden tms. tartuntaa. Sama kaveri joka kävi lattian valamassa, kävi myös lattiat hiomassa. Taas kerran hieno tulos.
Seuraavaksi siis yläpohjan höyrynsulun asentaminen ja saumojen teippaus, mutta siitä sitten enemmän kun työ tulee tehdyksi.
Yläpohja on tällä hetkellä pelkästään kantavilla rakenteilla sekä huopakatteen aluslevyillä (OSB 18mm), ja sen alle on tulossa min.100mm tuuletusväli. Tuuletusväli syntyy, kun asennetaan yläpohjan tuulensuojalevyt rimojen varaan, jotka on kiinnitetty ristikoiden kylkeen niin, että muodostuu se vähintään 100mm väli.
Koska kyseessä on vino sisäkatto samalla kaltevuudella kuin vesikatto, on kyseinen tuulensuojakerros oltava koko yläpohjan osalle, toisin kuin tasaisilla sisäkatoilla, missä kyseinen levy yleensä on vain räystäällä ja toimii tuulenohjaajana. Eli tässä tapauksessa kiinnitin rimoja ristikoiden kylkeen niin, että riman alareuna oli 110mm kattolevyä alempana. Koska telineistä ei saa kovin pitkälle ylös tehtyä kerralla, oli järkevintä pätkittää rimat lyhyimpiin osiin.
Tuulensuojalevynä käytin 12mm paksua tuulensuojalevyä (huokoinen puukuitulevy). Koska ristikkojako on k900 jaolla ja levyt 1200x2700mm, on järkevintä sahata levyt poikittain kolmeen osaan, jolloin levystä ei juurikaan jää hukkapaloja. Pienempiä paloja on myös helpompi käsitellä, ja mahdollisia muutoksia mitoissa saa paremmin huomioitua.
Asensin kyseiset levyt koko talon yläpohjan alueelle, ja tiivistin uretaanivaahdolla mahdollisia rakoja, sekä liitokset räystäällä sekä harjalla. Harjalla on harjan suuntainen kanava kyseisten levyjen yläpuolella joka mahdollistaa tuuletuksen. Tärkeää on, että harjalla on harjan suuntainen tuuletus joka ulottuu ulkoilmaan asti. Vain tällöin on toimiva yläpohjan tuuletus. Eli räystäällä ilma tulee sisään, lämpöjohtumisesta ilma lämpenee ja nousee ylös harjaan päin, harjalla tuuletus ulos. Kyseinen ilmavirta kuivattaa mahdollisen kosteuden mikä ilmatilassa on tiivistynyt.
Merkkasin levyihin kaikki läpivientien paikat (IV-jäteilma, Radon ja Viemärin tuuletus), jotta muistan missä ne ovat.
Nyt kun levyt oli paikoillaan alkoi lämpö pysyä talossa jo huomattavasti paremmin.
Seuraavaksi oli sitten vuorossa runkotilan villoitus. Eli pystyrungon (48x198) tolppien välit. Sisäpuolen lisäkoolaukseen tulee vielä 50mm villaa, mutta tämä tapahtuu myöhemmin.
Villan tehtävä on eristää, ja tämä tapahtuu kun villan rakenteeseen jää ilmaloukkuja, jossa ilma pysyy paikoillaan. Villan tehtävä on siis pitää ilmaa paikallaan. Ja jotta ilma pysyisi paikallaan, on tärkeää että molemmin puolin on ilmatiivis kerros. Ulkopuolella tätä tehtävää hoitaa tuulensuojalevy, ja sisäpuolella ilmansulkupaperi/höyrynsulkumuovi. Tärkeää villoittamisessa on varmistaa, että täytetään koko väli mahdollisimman hyvin villalla, ja vältetään ettei jää rakoja joko villapalojen väleihin taikka villan ja rungon väliin.
Villapalat sahataan aina hieman isommaksi kuin aukko mihin villa on menossa, tämä jotta varmistetaan ettei jää rakoja. Liian isoja paloja on toisaalta hankalaa asentaa ja ne tahtoo mennä reunoista kasaan kun ottavat kiinni runkoon niin paljon että ulkopuolen nurkat jää tyhjiksi.
Nyt pääsin siis kokeilemaan Villaleikkuria BW 1.0 kunnolla, koska leikattavia paloja on paljon. Kuten edellisen postauksen kommentissa jo mainitsin, niin villapaloja ei kannata juuri koskaan leikata pituussuunnassa. Tämä, koska silloin jää paljon hukkapaloja, ja on huomattavasti hankalampi leikata. Myös vaihtelut tolppavälissä on helpompi ottaa huomioon kun kyseessä pienempiä paloja. Tällaisia vaihteluita on puutalossa aina, koska kyseessä on puu. Puu elää ja siinä on sisäisiä jännityksiä. Tämä tarkoittaa, että tolppa saattaa olla hieman kiero (propelleri) tai kaareva. Tästä syystä joutuu myös villoittamisessa mitata välit sekä rungon ulkopinnasta että sisäpinnasta (eroa voi olla 198mm tolpassa jopa 10-15mm pahimmissa tapauksissa).
Eli kun itse villoitan, aloitan aina suurimmilla leikattavilla paloilla, ja leikkaan poikittain villalevyä niin monta kyseistä palaa kun siitä saa. Jäljellä oleva pala sopii sitten sellaisenaan perusväliin. Suoraan paketista otettuja villapaloja sopii siis vain perus k600 tolppaväleihin. Näin kun etenee, niin hukkapaloja ei juurikaan synny.
Ihan pieniä (alle 4cm) välejä ei kannata villoittaa, koska et voi mitenkään olla varma miten se villapala sinne menee, kun ei käsikään mahdu väliin. Niihin laitoin uretaanivaahtoa. Tässäkin pitää olla tarkkana että koko väli täyttyy, joten yleensä kannattaa ensin vaahdottaa vain takaosa, ja antaa sen turvota, ennen kuin täyttää loput.
Pienet välit kun villoitetaan (5-10cm), olen huomannut että villaveitsellä saa hyvin autettua villapalaa paikoilleen. Eli liu'utetaan veistä villan ja puun väliin, jolloin villa liukuu paremmin loppuun asti.
Villaa ei myöskään kannata survoa enemmän kuin mitä siihen teoriassa on tilaa. Esim. pienissä väleissa saa villan puristettua kasaan niin, että mahtuisi vaikka 3 kertaa 100mm, vaikka tilaa on vain 200. Tälloin villassa on siis vähemmän tilaa ilmalle, ja näin eristää huonommin.
Kun yhtä seinää oli villoitettu, asensin siihen höyrynsulun valmiiksi, jottei ilman kosteus tai laatasta tuleva kosteus menisi villaan.
Nyt kun seinät on villoitettu on vuorossa valmistelut puhallusvillalle. Tämä tarkoittaa yläpohjahöyrynsulkumuovin asentamista ristikoiden alapintaan ja koolauksien asentamista sen alapuolelle, jotka ottaa tulevan villan painoa vastaan ja pitää sen paikallaan. Yläpohjan villoitus tulee tapahtumaan ns. ontelopuhalluksena, eli tehdään reikä muoviin josta letkulla mennään sisään.
 |
| Vaimo kulta hommissa :) |
 |
| Liukuhihnan valmistus |
Nyt kun villat on paikoillaan, oli lattiat niin tyhjät että sain lattian sementtiliiman hiottua pois. Tämä on yksi lattiavalun jälkihoitovaihe. Eli hiotaan pois pinnalle jäänyt sementtiliima. Tämä edistää lattian nopeampaa kuivumista, sekä varmistaa tulevien esim. vesieristeiden tms. tartuntaa. Sama kaveri joka kävi lattian valamassa, kävi myös lattiat hiomassa. Taas kerran hieno tulos.
Seuraavaksi siis yläpohjan höyrynsulun asentaminen ja saumojen teippaus, mutta siitä sitten enemmän kun työ tulee tehdyksi.
Kommentit
Lähetä kommentti